Löytyihän se syy

Olen ihmetellyt, että mikä korujen tekemisessä oikein kiinnostaa. En ole koskaan ollut kova koruilla koristautuja. Tyypillinen jousimies siis ainakin tämän mukaan:

Jousimies & jalokivet

Jousimiehen koruvalimoima on melkoisen suppea, häntä kiinnostavat muut asiat koristautumisen sijaan. Vaatekaapista saattaa löytyä yksi tai kaksi hippiaikaa muistuttavaa hamppukorua turkoosinsinisellä, ehkä tiettyä planeettaa tai voimaeläintä kuvaavalla tinariipuksella. Yksi metallinen yin/yang merkki mustassa, lyhyessä nahkanauhassa toimii hyvin kuluneiden farkkujen kanssa ja sporttinen kello tai sykemittari käyvät Jousimiehen mielestä myös koristautumisesta. Ulkomaanmatkoilta Jousimiehen mukaan on ehkä tarttunut eksoottinen koru, esimerkiksi mytologiset korut Egyptistä saattavat kiinnostaa kirkkaiden perusvärien ja kekseliäiden muotojensa ansiosta.

Löytyi tuollainen koruskooppi http://www.energiakeskus.com/energiasivut/horoskoopit/koruskooppi.php. Kyllä tuosta ihan itsensä tunnistaa. Mutta toisaalta korujen käyttöä on myös rajoittanut se, että ei aina löydy mielestä ja sopivaa korua asuun. Kun tekee itse niin voi tehdä kuhunkin asuun mieleisen ja sopivan. :)

Vuosi päivitys

Oho, onpas päässyt vuosi vierähtämään eikä blogiin ole tullut yhtään päivitystä.

Keväällä olin hopeakorukursilla ja siellä tuli väänneltyä monenlaisia lenkkejä. Huomaan, että en ole kuvannut koruja, joten niistä kuvat myöhemmin. Nyt on taasen ollut aikaa ja joulun odotus on aktivoinut. Helmien osalta innostuin kokeilemaan toisenlaisia tekniikoita. Tässä ihan perustekniikoilla pari korua.

Yksinkertaiseen vahanyörikoruun löytyi kaunis kiviriipus.

Toinen yksinkertainen mokkanauhaan tehty koru sai innoituksen mainoksessa nähdystä korusta.

Koruja ei tällä kertaa enempää ole kuvattuna, mutta kuvasinpa joulukortit. Innostuin valtavasti distress inkeistä ja leimasimista. Ensimmäinen kortti on hyvin yksinkertainen ja siinä lähinnä kokeilin distress inkkien häivytys tekniikkaa. Koska kortti on hyvin yksinkertainen, ei kamerakaan suostunut tarkentamaan siihen. ;)

Seuraavaksi piti leikkiä erilaisilla papereilla ja muodoilla. Niistä syntyivät ruskeat kortit. Näissäkin on kansisivu sekä keskiympyrä käsitelty distress inkeillä. Nallen taustalla oleva tekstipaperin reunat on myös "vanhennettu" distress inkillä. Korttien ja keskiympyrän reunat on vielä rikottu kuluneen näköisiksi.

Lumen siniset, viileät joulukortit ovat paranneltu versio ensimmäisestä. Vasemmassa kortissa on käytetty valmiita koristekuvioita, mutta oikeassa kortissa on keskellä hopealangalla käsin kirjottu lumihiutale. Hopealanka lumihiutaleesta ei tullut niin kiva kuin kuvittelin, joten noita kortteja syntyi vain kaksi.

Sinisten korttien sisuskin sai koristuksensa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulurauha

Hirveä stressi, väsymys ja ajapuute on hidastanut helmiharrastus ja blogin pitoa. No nyt ehdin hieman kuvaamaan niitä muutamia, mitä olen ehtinyt tekemään.

Nämä valkoiset helmet houkuttelivat pieneen hopean vääntely harjoitukseen ja tuloksena tämä rannekoru:

Helmet ovat valkoisia lasihelmiä ja lanka hopea pinnoitettua kuparia.

Seuraavaa rannekoru on jälleen Bead on Wire kirjan innoittama.

S-lenkit ovat paljon pienempiä kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta pidin näistä enemmän. Koska tarkoituksena oli harjoitella, niin käytin jälleen hopeapinnoitteista kupari lankaa. S-lenkkien vääntely oli hurjan hauskaa. Niistä tulee niin söpöjä pieniä.

Aiemmin poustaamani koru sai uuden muodon, koska en ollut siihen tyytyväinen. Siitä tuli kaksi erillistä kaulakorua.

Marjapuuron punaiset helmet saivat seurakseen korukivestä tehdyn riipuksen.

Toisesta osasta muodoistui tämä herkkä kaulakoru.

Omista korutottumuksista, tai siis siitä, että en käytä koruja paljon, johtuen olen mieltynyt rannekorujen tekemiseen. Onhan ne myös nopeita väsätä eivätkä vaadi vaatetukselta niin paljon. Yllä siis rannekoru edellisen kaulakorun kaveriksi. Kirkkkaista hopeasisuksellisista siemenhelmistä saa ihanan hentoja koruja.

Työpaikan pikkujoulut olivat poikkeuksellisesti tänä vuonna juhlavammat. Asuksi suunnittelin hieman vintage-henkeä huokuvan pikkumekon. Mekossa oli pieni pystykaulus ja paljaat olkapäät. En keksinyt siihen mitään sopivaa kaulakorua, joten päätin tehdä vintage-henkisen rannekorun.

Käytin rannekorussa pyöreitä 6 mm Onykseja, savukvartsia, hopeahelmiä sekä makeanveden hlemiä, joissa on aavistus barokkikuviota.

Kävin joululahja ostoksilla HelmiQ:ssa ja innostuin esillä olevista malleista.

Kaulakoru on tehty helmiäislasihelmistä. Herkulliset syksyiset värit innostivat.

Tampereen käsityömessuilla äiti oli nähnyt ihastuttavan idean HelmiQ:n pisteessä ja ymmärsin ihastuksen, kun näin mallin HelmiQ:ssa. Oli ihan pakko saada sellainen.

Pientä korjausta vielä tuo vaatii.

Kiirettä

Ei, en ole lopettanut blogin pitoa tai luopunut uudesta harrastuksesta. Olen vain harmikseni joutunut siirtämään helmeilyä, kun vapaa-aika hukkuu asuntoasioihin. Emme todellakaan ostaneet asunnon mukana ongelmia, mutta niitä tuli ja isolla kädellä. Nyt sitten ollaan taistossa, että kohde saadaan valmiiksi edes. :(
Kunhan vähän rauhoittuu niin yritän saada jotain kuvattavaakin aikaiseksi.

Flunssassa väännettyä

Flunssa vaan jatkuu ja jatkuu. Huomenna pitäisi taas pinnistää töihin. Nyt kyllä on jo niin kyllästynyt sairastamiseen, että ehkä vain päätän olla terve.

Tämä uusi harrastus laittaa opettelemaan muutakin uutta. Seuraavassa kuvassa on testailtu kuvan käsittely taitoja (taitoja, joo).

Antiikki kaulakoru sai rannekorun seurakseen.

Kaulakorussa, jonka aiemmin jo poustasin, ja rannekorussa on käytetty hopealankaa, helmiäislasihelmiä ja Aasialaisia kristallibiconeja.

Seuraava projekti on jälleen kirjasta Bead on wire, hieman mukailtuna tietysti.

Kaulakorussa on hopeinen ketju, Aasialaisia kristallibiconeja ja vaaleanpunaisia lasihelmikuutioita. Pitäisi vielä keksi mihin asuun tämä parhaiten sopii. :)

Seuraava tekele onkin sitten jo tekele. Inspiraatio lähti jälleen ostamistani kirjoista, mutta toteutus ontui. Lopputulos ei miellyttänyt sittenkään silmää. Ajattelin tuon kuitenkin julkaista, jotta voin sitten myöhemminkin nolostella. Kaulakoru menee purkuun. Kirkkaista siemenhelmistä koottu helminauha osoittautui kuitenkin ihastuttavan kevyeksi, joten siitä tulee yksinään helminauha.

Helminauhassa on myös hopealangasta väännetty koukku. Opettelin tuota koukkua vääntämään hopealla päällystetystä kuparilangasta.

 

Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkasilmäinen kun huomaa kuparin pilkottavan. No tämähän oli harjoituskappale. Muotoon olin kyllä melko tyytyväinen. Työkalujen käyttö vielä vaatii hienosäätöä.

Olen huomannut, että moni helmeilijä myy tuotteitaan. Taitaa vielä olla pitkä matka, että itse pääsen sille tasolle. Mutta ehkäpä joku päivä näistä käsistä syntyy sellaista mikä muillekin kelpaa. Reenaa, reenaa niin mahrut porukkaan. Tamperelainen sanonta. :)

Vielä kuitenkin on monta juttua mitä haluaa kokeilla ja omat laatikot eivät vielä pullistele koruista.

Sanasia sängynpohjalta

Vihulianen flunssa pääsi iskemään ja se jatkuu ja jatkuu. Liekö possutauti vai muu virus, kuka tietää. Ikävästi kuitenkin hidastaa tuota korujen tekoa ja kokeiluja. Vähän on jaksanut väännellä ja näperrellä, kunhan jaksaisi kuvata.

Ensimmäiset yritelmät

Niin siinä kävi, että äitini esitteli uutta harrastustaan helmeilyä ja tuumin, että tuopa vaikuttaa kivalta. Ilta netin ääressä surffailen lisäsi innostusta. Surffailu jatkui ja tilasin pari kirjaa helmeilyoppaaksi. Kirjat tulivatkin luvattua nopeammin ja innostui kasvoi edelleen. Kirjoissa oli valtavasti ideoita. Haluan kokeilla tuota ja tuota ja tuokin pitää oppia. Perusopukseni ovat Heidi Boydin: Simply Beutiful Beaded Jewerly ja Sharilyn Millerin: Bead on a Wire. Ihanan inspiroivia kirjoja ja erityisesti tuon Bead on a Wire -kirjan ohjeet ovat hyvin havainnolliset. Ja niin sitä sitten viikon kuolauksen jälkeen piti lähteä helmikauppaan hankkimaan tarvikkeita. Ensimmäinen ostosmatka suuntautui Ylöjärveläisen HelmiQ:n myymälään. Aloittelijana valitsin kaikkea ihanaa niinkään ajattelematta ostanko lasihelmiä, puolijalokiviä vai aitoja helmiä. Pitihän sitä saada kaikenlaista, jotta on tarvikkeet ja helmiä inspiraatiolle. Sitten myöhemmin sitä huomaa, että tuota ja tätä puuttuu ja tästäkin tulisi sellainen, mutta ainakin 3 erilaista helmityyppiä tarvitsen vielä lisäksi.

Blogin nimesin helmiterapiaksi. Luulenpa, että innostuin tästä niin kovasti koska harrastuksena tämä on täydellinen vastakohta työlleni, terapiaa siis. Helmeillessä näkee oitis työnsä lopputuloksen. Nyt nähtäväksi jää tuleeko uudesta harrastuksesta pitkäikäinen vai jääkö tämä lyhyeksi hetken huumaksi. Itseäni jännittää myös syntyykö helmistä inspiraatiot helposti ja näenkö helmestä mitä siitä syntyy. Näin on kangaiden kanssa, näen heti millainen vaate siitä voisi tulla. Toivon että helmet alkava "puhumaan" kuten kankaatkin. Aluksi tarvitsee tietenkin paljon inspiroivia ideoita pohjalle. Näitä on ostamissani kirjoissa hyvin ja surffatessa olen huomannut, että moninaiset helmikaupat, blogit ja muut foorumit tarjoilevat mitä loistavimpia kuvia ihanista teoksista inspiraation pohjaksi.

En ole koskaan ollut tyyppiä "sieltä ali mistä aita on matalin" -ainakaan jos alan käsilläni jotakin tekemään. Heidi Boydin kirjan innoittamana aloitin antiikki helmistä. Piti päästä heti kokeilemaan hopealangan taivuttelua.

Lopputuloksena syntyivät nämä vintage helmet. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Toki parannettavaa on paljon.

Äidiltäni sain lahjaksi seuraavat helmet:

Ensimmäisellä helmiostoksellani oli jotenkin pinkkiolo. Niinpä ostoskoriin kertyi vaaleanpunaisen sävyjä, lilaa ja tummaa violettia. Jälleen inspiraation lähteenä toimi Heidi Boydin kirjan projekti Pretty in Pink. Tässä oma versioni.

 

 

Näitä tehdessä opettelin myös käyttämään crimppejä. Ihastuin helppouteen, mutta... Innostus oli liian aikaista. Crimpit aukeilivat vuoronperään, joten päädyin korjauspuuhiin. Nyt koruissa on uudet crimpit ja toivottavasti ne pysyvät kiinni. Joko koruvaijeri on liian ohut, crimppi pihdit huonot tai tekniikka pielessä, mutta seuraavat crippaukset eivät ole onnistuneet ensimmäisellä yrittämällä. Työ tekijäänsä opettaa tai jotain.

Ja viimeiseksi aidoista helmistä kasattu rannekoru. Nämä olen ostanut valmiina joustavassa langassa erillisinä rannekoruina, mutta lanka antoi periksi jo jokin aika sitten. Helmet ovat odotelleen laatikossa korjausta ja nyt oli sen aika. Ei mikään design-ihme, mutta hyvää harjoitusta.

 

Luettuani useita helmi-blogeja pitäneen todeta, että valokuvaamiseni on melko alkeellista. Blogeissa on upeita kuvia koruista ja niistä näkee että silmää kauneudelle löytyy. Omaa kuvaustani pitää harjoitella vielä tai sitten ulkoistan sen avopuolisolleni, joka on paljon innokkaampi viilaamaan kuvia täydellisiksi. :) Helmeilystä perheharrastus, hih.

Olen fanaattisesti surffailut netin helmikaupoissa ja yrittänyt löytää isompia lasihelmiä, joissa olisi huurrepinta. Näistä on muutama ihastuttava projekti Sharilyn Millerin kirjassa. En vain vielä ole löytänyt mieleisiäni helmiä. Olisiko vinkkejä mistä löytyisi halkaisijaltaan 10-15 mm lasihelmiä huurrepinnalla tai miksi sitä nyt kutsuisi?