Niin siinä kävi, että äitini esitteli uutta harrastustaan helmeilyä ja tuumin, että tuopa vaikuttaa kivalta. Ilta netin ääressä surffailen lisäsi innostusta. Surffailu jatkui ja tilasin pari kirjaa helmeilyoppaaksi. Kirjat tulivatkin luvattua nopeammin ja innostui kasvoi edelleen. Kirjoissa oli valtavasti ideoita. Haluan kokeilla tuota ja tuota ja tuokin pitää oppia. Perusopukseni ovat Heidi Boydin: Simply Beutiful Beaded Jewerly ja Sharilyn Millerin: Bead on a Wire. Ihanan inspiroivia kirjoja ja erityisesti tuon Bead on a Wire -kirjan ohjeet ovat hyvin havainnolliset. Ja niin sitä sitten viikon kuolauksen jälkeen piti lähteä helmikauppaan hankkimaan tarvikkeita. Ensimmäinen ostosmatka suuntautui Ylöjärveläisen HelmiQ:n myymälään. Aloittelijana valitsin kaikkea ihanaa niinkään ajattelematta ostanko lasihelmiä, puolijalokiviä vai aitoja helmiä. Pitihän sitä saada kaikenlaista, jotta on tarvikkeet ja helmiä inspiraatiolle. Sitten myöhemmin sitä huomaa, että tuota ja tätä puuttuu ja tästäkin tulisi sellainen, mutta ainakin 3 erilaista helmityyppiä tarvitsen vielä lisäksi.
Blogin nimesin helmiterapiaksi. Luulenpa, että innostuin tästä niin kovasti koska harrastuksena tämä on täydellinen vastakohta työlleni, terapiaa siis. Helmeillessä näkee oitis työnsä lopputuloksen. Nyt nähtäväksi jää tuleeko uudesta harrastuksesta pitkäikäinen vai jääkö tämä lyhyeksi hetken huumaksi. Itseäni jännittää myös syntyykö helmistä inspiraatiot helposti ja näenkö helmestä mitä siitä syntyy. Näin on kangaiden kanssa, näen heti millainen vaate siitä voisi tulla. Toivon että helmet alkava "puhumaan" kuten kankaatkin. Aluksi tarvitsee tietenkin paljon inspiroivia ideoita pohjalle. Näitä on ostamissani kirjoissa hyvin ja surffatessa olen huomannut, että moninaiset helmikaupat, blogit ja muut foorumit tarjoilevat mitä loistavimpia kuvia ihanista teoksista inspiraation pohjaksi.
En ole koskaan ollut tyyppiä "sieltä ali mistä aita on matalin" -ainakaan jos alan käsilläni jotakin tekemään. Heidi Boydin kirjan innoittamana aloitin antiikki helmistä. Piti päästä heti kokeilemaan hopealangan taivuttelua.
Lopputuloksena syntyivät nämä vintage helmet. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Toki parannettavaa on paljon.
Äidiltäni sain lahjaksi seuraavat helmet:
Ensimmäisellä helmiostoksellani oli jotenkin pinkkiolo. Niinpä ostoskoriin kertyi vaaleanpunaisen sävyjä, lilaa ja tummaa violettia. Jälleen inspiraation lähteenä toimi Heidi Boydin kirjan projekti Pretty in Pink. Tässä oma versioni.
Näitä tehdessä opettelin myös käyttämään crimppejä. Ihastuin helppouteen, mutta... Innostus oli liian aikaista. Crimpit aukeilivat vuoronperään, joten päädyin korjauspuuhiin. Nyt koruissa on uudet crimpit ja toivottavasti ne pysyvät kiinni. Joko koruvaijeri on liian ohut, crimppi pihdit huonot tai tekniikka pielessä, mutta seuraavat crippaukset eivät ole onnistuneet ensimmäisellä yrittämällä. Työ tekijäänsä opettaa tai jotain.
Ja viimeiseksi aidoista helmistä kasattu rannekoru. Nämä olen ostanut valmiina joustavassa langassa erillisinä rannekoruina, mutta lanka antoi periksi jo jokin aika sitten. Helmet ovat odotelleen laatikossa korjausta ja nyt oli sen aika. Ei mikään design-ihme, mutta hyvää harjoitusta.
Luettuani useita helmi-blogeja pitäneen todeta, että valokuvaamiseni on melko alkeellista. Blogeissa on upeita kuvia koruista ja niistä näkee että silmää kauneudelle löytyy. Omaa kuvaustani pitää harjoitella vielä tai sitten ulkoistan sen avopuolisolleni, joka on paljon innokkaampi viilaamaan kuvia täydellisiksi. :) Helmeilystä perheharrastus, hih.
Olen fanaattisesti surffailut netin helmikaupoissa ja yrittänyt löytää isompia lasihelmiä, joissa olisi huurrepinta. Näistä on muutama ihastuttava projekti Sharilyn Millerin kirjassa. En vain vielä ole löytänyt mieleisiäni helmiä. Olisiko vinkkejä mistä löytyisi halkaisijaltaan 10-15 mm lasihelmiä huurrepinnalla tai miksi sitä nyt kutsuisi?
